Eilen koitti vihdoin odotettu Amerikan matkan ensi-ilta! Suuren maailman tapaan kaikkia kuuttatoista kutsuvierasta kyydittiin hulppealla VIP-bussilla Otaniemen Kinopoliin. Kahdenkymmenen hengen Kinopoli osoittautui meidän tarpeillemme hyväksi ja elokuva saatiin katsottua naururöhähdysten saattelemana.
Niin siinä siinä sitten kävi, että matka meni ja päättyi. Kaikki selvisivät elävinä kotiin ja suuremmitta vammoitta. Pahimmat haavaumat taisivat syntyä Luottokunnalle. Mutta Luottis osaa kyllä parantaa haavansa, aivan varmasti.
Autonpalautus onnistui ongelmitta, vaikka mainitsimme kiven pohjaan aiheuttamasta klommostakin. Pientä sykkeennostatusta tosin saimme, kun auton vastaanottaja sanoi, että meidän täytyisi mennä tiskin kautta ja maksaa 3000 dollarin ylitysmaksu. Aluksi luulimme, että ylitysmaksu oli kilometreistä, joita kertyi hykerryttävät 9000 km. Mutta kyseessä oli jokin vakiosumma, joka ilmoitettiin, jos jotain maksettavaa vielä oli. Maksettavaa meillä oli vielä R:n alaikäisyydestä, GPS:stä, vakuutuksesta ja veroista. Nämä kyllä olimme hyväksyneet veloitettaviksi jo ennen vuokrausta, mutta se piti nyt vielä hyväksyä uudelleen. Lopullinen ylityssumma oli noin 1000 €, mikä oli ok.
LA-Lontoo lento (9,5 h) meni yllättävänkin mukavasti, sillä meillä oli myötätuuli ja tulimme toisinaan yli tonnia tunnissa 
Lisäksi British Airwaysilla on koneissaan jokaisella TV-ruutu, josta voi katsoa useita eri elokuvia ja muita ohjelmia. Aika kuluu mukavasti. Lentokentällä odottaminen on yleensä ikävintä. Tällä(kin) kertaa koneemme lähti myöhässä Lontoosta kohti kotia mutta saavuimme Stadiin vihdoin klo 23.20.
Kuvia ja videoita tallentui lopulta noin 40 gigatavua, joten eiköhän sieltä jossakin vaiheessa jotain reportaasia niissäkin muodoissa pukkaa.
Kiitoksia matkustajille ja lukijoille!
…iso musta käsi jatkoi lasin liikettä ja hetken olimme yhtä. Kaikki kolme. Minun käteni, drinkki ja iso musta käsi. Aika hidastui. Drinkilasi loittoni. Pian hetki oli kuitenkin ohi ja hämmästellen kysyin, että mitäs ihmettä. “That’s it. You have had enough.”
Olimme keplotelleet itsemme sisään Los Angelesin hienoimpiiin kuuluviin yönviettopaikkoihin. Olimme Sky Barissa. Paikka ei ollut klubityylinen, vaan hienostunut chillailumesta, jossa vietettiin rauhallista ja aristokraattista iltaa. Ostimme pari 150 dollarin skumppapulloa, jotka pirteät täysmustiin pukeutuneet pikku tarjoilijattaret ystävällisesti kipaisivat meille. Tapasimme myös uusia tuttavia Moskovasta. M ja C kadottivat tavaroitaan, mutta M sai pian omansa takaisin, kunhan kaikki oli ensin huolellisesti kopioitu. C:n ajokortti on edelleen putkassa.
Sopiva päätös matkallemme!
No niin, täällä ollaan, Losin Hollywoodissa taas. Itse asiassa asustamme tismalleen samaisessa Super 8 Motellissa, kuin viisi vuotta sitten. Nyt tosin neljännessä kerroksessa. Täällä kävimme myös nykyisen matkamme alkumetreillä kysymässä huonetta, mutta tuolloin hotellipahaisella ei ollut moista tarjota. Ei tämä mikään kummoinen hotsku ole, mutta kohtuullisella paikalla aivan Hollywood Bulevardin kupeessa. Kävelymatkan päässä Walk Of Famelta ja Hollywood-kirjaimet näkyvät kukkulalta. Rantaan ajaa aika pitkään (n. 45 min), mutta ei se mitään. Meillä on aikaa.
Tänään itse asiassa pääsimme ensimmäisen kerran tällä matkalla polskimaan Tyyneen valtamereen! Aluksi vesi tuntui järkyttävän kylmältä. San Franciscossa ei uimista olisi voinut edes harkita, mutta täällä 400 km etelämpänä, se onnistui. Itse olin hankkinut body boardin (puolikas surf-lauta, jolla surffataan mahaltaan) jo Santa Barbarasta. Muut lainailivat omaani (#¤!%%&!), ja Ch innostui jopa vuokraamaan pariksi tunniksi oman. Aalloissa polskiminen ja “surffaaminen” on itselleni yksi mahtavimpia ajanvietteitä. Aallot eivät olleen kovin kummoiset, ainakaan minuun makuuni. Mutta ei se juurikaan haitannut. 10 minuutin jälkeen veteen oli jo täysin tottunut ja jengi veteli hyvää siivua aaltojen parissa, jopa ensikertalaiset! Venice Beachin aallot olivat tänään ehkä parhaimmillaan 1,5 metrisiä.
Mitään toteutettavaa ei varsinaisesti enää ole. No, ehkä se yökerhotrippailu ja Hollywood Hillsit, mutta siinäpä kai se. Uskomattoman paljon on nähty ja koettu! Kaikkea ei edes vielä tajua, mutta se lienee itsestään selvää. Onneksi on gigakaupalla muistoja tallennettuna!
Muutama kuvajainen päivän piristykseksi:
Nyt pari yömyssy-BW:tä viel ja sit tuitui!
Ei ole enää montaa päivää jäljellä, ennen kuin palataan! sitä ennen kuitenkin suoritettava ainakin kaksi tehtävää. Ensimmäinen luultavasti jo tänään: bikinit ja aallot! Toinen pakkosuoritus on yökerhoilu Losissa, ehkä Viper, ehkä jokin muu. Kukaan ei vielä tiedä. Vikat kolme yötä ollaan Losissa Hollywoodissa Super 8 Motellissa. Siitä sitten hyökkäillään Beverly Hillsiin ja biitseille
Hej så länge!
Det är mycket många svenska snackande pojkar i hotellrum nu. Crisse är ganska inte rolig at vi pratar inte supersvenska. Santa Barbara var jätte vacket mesta. Där var mycket lustiga kvinnor ock goda vin. Biichen var det bästa. Kvällen går nu med bud, jägis ock mr.Daniels. Du människor vetade ingeting vad jag menar men det är ganska bra. Madde köpade en bodyboard så måste vi gå i pasific för testing. Morgon vill vi titta på lilla tv med två kajari, jag talar om Transformers film för vi ska gå i bio, men biljetter kostade 5 dollar så det menar inte så luxoristende mejningi. JOOOOOOOOO…. ha en rolig dag
Tarkohtus oli julkaista pitkä artikkeli kuvineen päivineen mut tämänhetkinen nettiyhteys on niin siperiasta, että valmiiksi kirjoitetun artikkelin julkaisu epäonnistui. Harmi, koska olin lievässä humala-avautumistilassa ja teksti oli sen mukaista! No.. Tänään käväistiin Sequoia-puistossa. Toinen toistaan jättimäisempää tikkua ristissä. Massiivisimpana bostaili kenraari Sherman, punikeista suurin. Pikkis nukkuu automatkat ja valvoo yöt, mikä aiheuttaa toisinaan muille ongelmia. C tekee saman mutta “leikkii” onneksi yhtä väsynyttä, kuin muutkin. Ei päästy Death Valleyhyn asti. Nyt Bakersfieldis, 200 jotain kohteeseen. Voisin kertoa vaikka mitä lisää, vaan empä kerro. Syynä on, että näpyttelen pikku pikku kännyäni (virheettömästi!). Jääpähän avauduttavaa, jos vielä tavataan…
Päästiin kuin päästiinkin käväsee alcatrazilla. Herätys oli ekan kerran jo klo 05.00, mut oli pakko ottaa tunnin aikalisä. Jonotettiin 20min ja saatiin jämäliput. Bungas reilu pari kybää / lärvi, ei paha. Al Capone nähty, nyt naamarit kohti sisämaata…
Iltaa. Ollaan jossain Chrissun sukulaisilla. Pariskunta ja kaksi kakaraa. Mehistot leikkii yhdeksän vuotiaan Rickin ja 13-vuotiaan Charlotten kanssa. Pelaa jotain tun peliä ja volyymit on oikealla tasolla! En uskalla avata Budia lasten keskellä. Lähden kohta lokaalipaariin tai Friscon Sheratoniin, makso mitä makso. Syötiin kanaa ja pastaa, kotiruokaa niinku. Ihan jees kaiken roskamätön jälkeen. Tänään tultiin Pacific Coast Highwayta pitkin Golden Gaten läpi. Matkalla nähtiin pelikaanit, merileijonat ja haikarat. Syömässä käytiin jossakin pikkuruisessa kylässä ja ruoka oli todella hyvää. Sillalla sumu vähän pilas mutta kukat oli poimittu valmiiksi ja aseteltu nätisti kiharille. Stereoista tietenkin Scott MacKensien San Francisco. Tiedättehän: If you’re going to San Francisco be sure to wear some flowers in your hear. Fiilis oli kohdillaan.
Täällä kai pari yötä. Pientä takaiskua Alcatrazin kanssa. Taitaa olla buukattu pitkälle eteen päin. Olis pitäny varata etukäteen mut kaikkea ei pysty/jaksa. Yritetään ehkä vielä ängetä ittemme sisään jollain takakierteellä. Rahaa ainakin on. Huominen varattu Friscon kiertelylle ja ihmettelylle. Kauheesti pikku pikku kiinalaisia? Onks ne hyökänny meren yli? Täällä on itse asiassa vähän kaikkia, niinku Nykis.
Ihan hyvä, että päästiin takas ihmisten ilmoille. Alko jo jomottaa nummet ja preeriat. Kiva käydä ja nähdä mutta enough is enough! Täällä on taas sitä kaikkea! Vielä vedetään pikapyrähdys Sequoia National Parkiin ja Kuolemanlaaksoon. Sielt Losiin surffaa ja chillaa ennen ku nykästään ittemme ilmasukkulaan kohti kotinummia!
Päivän pixit:
Altarus, Altabus, A-jotain, aivan sama! Aamu alkoi väsyneenä, kuten tavallista. Gepsi-akka, jonka olemme nimenneet Pirjoksi, kertoi iloisesti aamulla selvällä britin aksentilla, että päivätaipaleen pituus olisi 1200 km. Tuhatkaksisataa kilometriä, mitä helvettiä?! Suomi päästä päähän!?? I ja Ch olivat kartturoineet meille edellisiltana “sopivan lyhyen” taipaleen kohti Friscoa. Puolipäivää elimme uskossa, että kartturimme olivat erehtyneet, ja Madde polkikin Durangon kaasua haipakalla keskellä ei-mitään. Etukäteenkin olin kuvitellut tämän osuuden kaikista yksitoikkoisimmaksi. Sitä se on todellisuudessakin. Perillä olisimme ilman taukoja klo 1 yöllä. Luojan kiitos joskus kello 5 illalla näimme kyltin, jossa luvattiin kohteemme olevan enää 62 mailin päässä. Pirjo oli jälleen kerran erehtynyt pahanpäiväisesti. Meillä on ollut ennenkin erimielisyyksiä em. naisen kanssa. Tällä kertaa Pirjo oli mitä ilmeisimmin laskenut edestakaisen matkan. No, täällä olemme, A-alkuisessa paikassa. Huominen ajellaan lähemmäs Friscoa ja ylihuomenna yritetään änkeytyä Ch:n serkuille noin 40 mailin päähän SF:stä. Sieltä on tarkoitus tehdä täsmäiskuja kyseiseen kaupunkiin.
Ja loppuun hieman kuvia:
Boisessa ollaan. Kai joku 300 mailia länsirannikosta sisämaahan päin. Rannikolle koitetaan ajautua. Sori, säikähdin juuri aika perkeleesti, kun veljekset röhäyttivät sairaalloiset räkänaurut Prince Off BelAirille! TV on ollut hyvinkin tärkeä pakotie veljeksille ja Ch:lle. Muistelen edellistä rippiäni ja silloin minäkin kyttäilin TV:tä yömyöhään. Nyt ei jostain syystä kiinnosta. Vanha. No niin, mutta asiaan. Tarkoitus olisi julkaista taas muutama haluttu kuva. Pitkästä aikaa otettiin suht lyhyt ajolenkki (alle 300 mailia), joten nyt ollaan ajoissa perillä, huone löytynyt ja aikaa jaaritteluille.
Pistettiin juuri pyykit pesuun. Olisi mennyt 16 x helpommin, jos pesijöitä olisi ollut viiden sijasta yksi 
No hoituu se varmaan näinkin! Ja jos ei hoidu, niin saampahan tekosyyn mennä outletiin ostamaan uudet kerrastot.
Unohdin vuoristoilmaston sekoittamana pumpattavan kumibarbarani tulpan skuttaan. Otti hetken päähän. Pari yötä meni päiväpeiton päällä lattialla. Yksi selvinpäin! Mutta ei muuta kuin vierailu WalMartiin ja uutta barbaraa peliin, á 18 $! Taas pelittää.
Tämän päivän ajelu oli jokseenkin tylsä. Ei mitään maisemaa. Peltoa. Silloin tällöin teurastamo. Suoraa tietä. Lämpöä (n. 40C).
Jaksoin jopa tehdä linkit! Mutta kone kaatuilee, koska se on niin täynnä, joten ei voi juuri nyt laittaa enempää kuvia. Niitä on kyllä tulossa!
Eilen oli puolimatkapippalot, jotka kestivät aamuseitsemään. Tänään on rokulipäivä. Televisiosta tulee Spiderman ja Blade 2. Nehän on nähtävä, taas. Aulasta soitettiin jossakin vaiheessa yötä, että alakerran naapuri pitää elämöintiämme sietämättömänä. Ihmeellistä. Jos nyt kerran hieman kohottaa maljaa? Tässä tulee muutama luvattu kuva:
Ei nähtävästi osaa tehdä noista linkkejä? No ei jaksa nyt alkaa säätää.
Huh, nyt on ollut todellista road tripiä pari viimeistä päivää! Maileja on kertynyt käsittämätön määrä. Eilenkin tultiin vaatimattomat 700 mailia R:n ja Madden kyyditsemänä. Toissapäivänä lähdettiin hyväuskoisina Grand Canyonilta tietämättä, minne päädyttäisiin. Noin 700 mailia ja parikymmentä No vacancy -kylttiä myöhemmin löysimme itsemme Denverin läheltä paikasta nimeltä Dillon. Paikka oli ylängöllä noin parin kilometrin korkeudessa, joten lämmöt olivat sen mukaiset. Alin lämpötila taisi olla +7C. Eilen käytiin Rocky Mountain national parkin suulla, mutta tehtiin päätös kääntyä takaisin aikataulun vuoksi (Super 8 oli varattu Salt Lakesta). Illan pimentyessä ajeltiin vuoristomaisemareittiä Aspeniin (Hunter S. Thompsonin kotikaupunki). Matkan varrella sydämentykytyksiä aiheuttivat niin kaiteettomat vuoristotiet kuin Madden kivenylitys. Vuoristossa on vähän väliä FALLING ROCKS -kylttejä (päätettiin perustaa samanniminen bändi, Pikkis on solisti). Perillä SLC:ssä klo 5 AM!
Jaahas, pojat ja tytöt! Nyt on käyty porvarimaisesti chrisun kanssa lentelemässä GC:llä. Aika kova kokemus! GC on mahtava kokemus jo jalat maassa reunaltakin, mutta privat show helikopterilla antaa vielä muutaman kiksin lisää. Elämää suurempaa kokemusta höysti lisäksi pilotin omin sormin valitsema Kenny Logginsin Top Gun pläjäytys Danger Zone. 30 min kiertoajelu oli 100 euron arvoinen. Seuraavaksi edessä 1300 m halkaisijaltaan oleva Arizona crater. Katotaan ehitäänkö ennen pimeää? Gps-akka ilmoittaa saapumisajaksi 8.13pm mutta sen tiedetään erehtyneen ennenkin. Hyvä keksintö muutoin kyllä. P.s. Kapu lähetti juuri tietoa, että töpsy heräilee piakkoin töihin. Oikein rattoisaa työpäivää täältä jostain isosta maailmasta!
…kun löysimme Super 8 Motelin. About 90 $ yö. Ihan ok. Otetaan aina jos alle 100 $. Useimmiten vedetään yhdessä huoneessa kahella king/queen size sängyllä ja yhellä kumibarbaralla.
Losista selvittiin joten kuten. Ei kunnialla. Eka yö oli kokemusten kokemus. Eksyttiin Hollywood Boulevardin kupeessa sijaitsevaan Coral Sandsiin. Se, joka haluaa tietää lisää, voi hakea vaikkapa Googlesta. Emme kommentoi julkisesti asiaa enempää. Toinen yö sujui paremmin em. bulen päässä sijaitsevassa hotellissa. Oltiin muutama kymmen metriä Walk Of Famesta.
Saatiin myös vaatteet pestyksi! Akka kiherteli itekseen, kun viis äijää lappas sisään pussit kainalossa ja laukoi: täti, pese!
Täti pesi.
Käytiin nopeesti Santa Monicassa, mutta ilma oli muuttunut yllättävänkin viileäksi, ja vesi oli järkyttävän kylmää. Uinnit jäi, ainakin toistaiseksi.
Tänään vierailtiin Universal Studiosilla, jossa menikin koko päivä. Todella positiivinen kokemus heti aamusta alkaen. Mehän olimme lunastaneet itsellemme VIP-kohtelun, joten luonnollisesti pääsimme ulkoa helteestä jonottamasta suoraan ilmastoituun VIP-vastaanottoon. Oppaamme Donna oli tiukka täti, mutta hoiti asiansa tarpeen mukaisella tarmokkuudella. Hommaan kuului kiertelyä lavasteissa (mm. Täydelliset naiset, Maailmojen sota ja Spartacus) sekä huvipuistoilua.
Huvipuistoilussa ehkä parasta oli jonon ohi kiilailut. Sinne mentiin vaan sivuovesta, kun muut venaili helteessä toista tuntia. Jopa I innostui jossakin vaiheessa päivää älyttömään ylellisyyteen. Safkat olivat all-you-can-eat-imailut. Kuuluivat tietysti VIPpeilyyn. Teki hyvää viettää päivä VIPpinä! Kaikki ovat tyytyväisiä, ja uskallankin suositella puistoa kaikkien puolesta muillekin. Mutta vain VIPpinä, muuten ei ehdi, ei jaksa, eikä halua.
Huomiseksi varattu huone luksorektisesti Luxorista. Edessä siis psykedeelinen Las Vegas
